Tuleva työni vaati uutta työkalua. Tavoitteena oli saada ”helmipaneelintapaista”. Kuitenkaan loogisin vaihtoehto käyttää helmipaneelia ei sopinut tarkoitukseen, koska valmiina saatava paneeli olisi tehnyt lopputuloksesta mittasuhteiltaan kömpelön.  Erikoiset profiilit ja kaarevat muodot saattavat tuottaa monelle konepuusepälle päänvaivaa ja hammasten kiristystä. Juuri oikeanlaisia teriä kun harvoin löytyy. Näppärä puumies kuitenkin suoriutuu tulevasta haasteesta aamupäivän aikana, naureskellen. Muotohöylän tekoon.

Vanha viila käypi höylän teräksi hyvin. Jotta viilaa olisi helpompi työstää, suoritetaan pehmeäksihehkutus. Tällöin metallurgisesti viilasta tulee ferriittis-perliittinen karbidirakenne. Mikäli sinunkaan sisäinen alkemisti ei ymmärrä em. aksenttia, voit vain heittää viilan pieneen nuotioon ja antaa sen jäähtyä omine aikoineen.

Sillävälin voikin tehdä puu-aihion valmiiksi. Käsihöylissä puulaji pitäisi olla mahdollisimman kova… voihan se olla pehmeäkin, mutta se vaan ei kestä. Tällä kertaa kätevästi saatavilla oli vaahteraa. Höylien terävät muodot joutuvat koville, joten näiden kohdalle laitetaan yleensä vahvistus, ”boxing”.

Siis höylän pohjaan tehdään ura, johonka liimataan kiinni vastaavanlainen pala. Tämä pala on kuitenkin sahattu lankusta 45-asteen kulmassa. Tällöin esiin paljastunut päätypuu kestää paremmin kulutusta, eivätkä profiilin ”harjat” painu heti lyttyyn.

Pohjan muoto sahaviilalla

Terälle kolo poralla, taltalla ja silleen...

Kun terälle oli kolo, piirsin pohjan muodon terään ja muotoilin sopivaksi viiloilla. Terän karkaisu kuumassa nuotiossa magneetilla testaten. Päästön tein retkikeittimellä lämmittämällä terän vartta. Kun terän kiillottaa karkaisun jälkeen, on päästölämpotiloja helppo seurata. Värien muuttuminen on havaittavissa kuvasta. Kun terän kärki on ”oljenkeltainen”, terä sammutetaan veteen.

Vaikka en ole seppä syntyessäni (…vaan puuseppä) ja lämpökäsittelyt on lähinnä tuuripeliä, olen saanut näillä ohjeilla tehtyä hyviä teriä. Terävyys säilyy tarpeeksi kauan ja työ tulee tehtyä järkevässä ajassa. Tämäkin terä taisi jäädä hieman liian kovaksi, jolloin teroittaminen on työläämpää. Mutta eipä sitten tylsy niin äkkiä.

Niin tämmöistä muotoa oltiin siis hakemassa

Pohjan liimasin testauksen jälkeen nahkaliimalla